The decision to do Erasmus-exchange was made few years before I actually decided where to go. Before spring 2013 I just vaguely told myself "some day, some day I will be an Erasmus" until I started to realize that I don`t have much time left to study anymore so, it was now or never -situation. Decision to go to Switzerland was probably one of quickest decisions I've ever made in my life although I also gave a thought or two to Norway, Greenland (yes) and Svalbard (double yes!). In the end I couldn't feel anything but relief while preparing all the necessary papers for applying to Lugano and also Lausanne. It didn't took long until I got a message that in spring 2014 I would spend a semester in Lugano studying in Università della Svizzera Italiana.
In fall, while studying in my home university in Jyväskylä, I had to do some preparations before coming to Lugano: getting an apartment, sending some more or less important papers to USI's international office and applying for Erasmus-student funding. Because I left from Lapland instead of Jyväskylä, buying a cheap and sensible flight to Switzerland was a minor problem at first, but then I decided to fly from Oulu to Stockholm and from Stockholm to Zurich by SAS and then take a train to Lugano. My trip went smoothly although my plane was late and I arrived to Lugano later than expected. It was two o´clock in the night when I called security guy to come and open the door for me to USIhome. I got up in my room and scared (the shit out of) my half-Peruvian half-Italian roommate-for-a-day who left the next morning back to Italy. During the first weekend I got to know to Lugano, USIhome and my fellow Erasmus-students who would join in me in Erasmus Intensive Language Course (EILC: going to tell about that next!) for the first weeks in February. Many thanks to Erasmus students from the fall semester for organizing trips and visits and sharing their wisdom during first days before leaving back to their homelands! Not once did I feel homesick or had any second thoughts about coming to Lugano. Instead, sheltering mountains around us and cozy atmosphere of the USIhome made feel like a bird in her nest.
//
Ensimmäisen kerran taisin tosissani ajatella lähteväni Erasmus vaihtoon herran vuonna 2011, mutta silloin sattui ja tapahtui kaikkea muutakin ja "elämä" asettui vastahankaan. Lykkäsin. Lykkäsin taas vähän ja vielä hitusen, kunnes jossain vaiheessa Kelan papereita tutkiessani huomasin, että opintotukikuukauteni mahtuvat kahteen käteen ja kahteen jalkaan. Enää ei auttanut lykätä, jos mieli mennä. Päätin nopeasti meneväni Sveitsiin, vaikka pohdin tosissani myös vähän kylmempiä seutuja Grönlantia, Pohjois-Norjaa ja Svalbardia. Joskus vielä käyn noissakin paikoissa, mutta tällä kertaa Sveitsi vei voiton. Laitoin hakemukset Lausanneen ja Luganoon ja piakkoin sain tietää, että kevään 2014 hengailen Luganossa ja opiskelen Universita della Svizzera Italianassa.
Syksyllä opiskelin hiki hatussa (Pah!) ja lähetin muutamia tärkeitä prujuja USI:n kansainväliselle toimistolle. Tärkeitä papereita olivat mm. valokopiot passista, opintorekisteriotteesta ja Kelan kansainvälisestä sairausvakuutuskortista. Edellä mainitun kortin hain Kelalta saman syksyn aikana ja sen saamiseen meni suunnilleen viikko. Välillä Kela yllättää... Hain myös Erasmus-tukea ja paikkaa EILC-kurssilta, jonne pääsin myös (siitä lisää myöhemmin). Kaikkein kinkkisin osuus oli lentojen ostaminen, koska päätin lähteä maailmalle kotipaikkakunnaltani Sodankylästä enkä Jyväskylästä. Halpoja lentoja olisi lähtenyt Lappeenrannasta RyanAirilla, mutta Sodankylästä asti lähdettäessä matkasta olisi tullut liian pitkä. Päätin lentää Oulusta Tukholmaan ja sieltä Zurichiin, josta junailin itseni Luganoon. Lentäminen on aina vähän kuin hormipulverilla matkustaisi, mutta matka meni ihan kivasti, vaikka lento olikin myöhässä. Saavuin Luganoon kahdelta yöllä ja soitin turvamiehen aukaisemaan oven USIhomeen eli kotopesääni seuraavaksi viideksi kuukaudeksi. Marssin uuteen huoneeseeni kuin vapaaherra ja säikäytin huonetoverini puolikuoliaaksi. Seuraavana päivänä jäin asuttamaan huonetta yksin ja odottelemaan uutta huonekaveria, koska säikäyttämäni palasi kotimaahansa. Ensimmäisen viikonlopun aikana tutustuimme muiden uusien erasmuslaisten kanssa Luganoon ja USIhomeen syksyn erasmuslaisten opastuksella ennen kuin he suuntasivat elämissään eteenpäin. Luganossa oleilu tuntui heti siltä kuin olisi suojassa Jumalan kämmenellä, koska vuoret dominoivat horisonttia joka puolelta. Ei ollut eikä ole ikävä minnekään.
In fall, while studying in my home university in Jyväskylä, I had to do some preparations before coming to Lugano: getting an apartment, sending some more or less important papers to USI's international office and applying for Erasmus-student funding. Because I left from Lapland instead of Jyväskylä, buying a cheap and sensible flight to Switzerland was a minor problem at first, but then I decided to fly from Oulu to Stockholm and from Stockholm to Zurich by SAS and then take a train to Lugano. My trip went smoothly although my plane was late and I arrived to Lugano later than expected. It was two o´clock in the night when I called security guy to come and open the door for me to USIhome. I got up in my room and scared (the shit out of) my half-Peruvian half-Italian roommate-for-a-day who left the next morning back to Italy. During the first weekend I got to know to Lugano, USIhome and my fellow Erasmus-students who would join in me in Erasmus Intensive Language Course (EILC: going to tell about that next!) for the first weeks in February. Many thanks to Erasmus students from the fall semester for organizing trips and visits and sharing their wisdom during first days before leaving back to their homelands! Not once did I feel homesick or had any second thoughts about coming to Lugano. Instead, sheltering mountains around us and cozy atmosphere of the USIhome made feel like a bird in her nest.
//
Ensimmäisen kerran taisin tosissani ajatella lähteväni Erasmus vaihtoon herran vuonna 2011, mutta silloin sattui ja tapahtui kaikkea muutakin ja "elämä" asettui vastahankaan. Lykkäsin. Lykkäsin taas vähän ja vielä hitusen, kunnes jossain vaiheessa Kelan papereita tutkiessani huomasin, että opintotukikuukauteni mahtuvat kahteen käteen ja kahteen jalkaan. Enää ei auttanut lykätä, jos mieli mennä. Päätin nopeasti meneväni Sveitsiin, vaikka pohdin tosissani myös vähän kylmempiä seutuja Grönlantia, Pohjois-Norjaa ja Svalbardia. Joskus vielä käyn noissakin paikoissa, mutta tällä kertaa Sveitsi vei voiton. Laitoin hakemukset Lausanneen ja Luganoon ja piakkoin sain tietää, että kevään 2014 hengailen Luganossa ja opiskelen Universita della Svizzera Italianassa.
Syksyllä opiskelin hiki hatussa (Pah!) ja lähetin muutamia tärkeitä prujuja USI:n kansainväliselle toimistolle. Tärkeitä papereita olivat mm. valokopiot passista, opintorekisteriotteesta ja Kelan kansainvälisestä sairausvakuutuskortista. Edellä mainitun kortin hain Kelalta saman syksyn aikana ja sen saamiseen meni suunnilleen viikko. Välillä Kela yllättää... Hain myös Erasmus-tukea ja paikkaa EILC-kurssilta, jonne pääsin myös (siitä lisää myöhemmin). Kaikkein kinkkisin osuus oli lentojen ostaminen, koska päätin lähteä maailmalle kotipaikkakunnaltani Sodankylästä enkä Jyväskylästä. Halpoja lentoja olisi lähtenyt Lappeenrannasta RyanAirilla, mutta Sodankylästä asti lähdettäessä matkasta olisi tullut liian pitkä. Päätin lentää Oulusta Tukholmaan ja sieltä Zurichiin, josta junailin itseni Luganoon. Lentäminen on aina vähän kuin hormipulverilla matkustaisi, mutta matka meni ihan kivasti, vaikka lento olikin myöhässä. Saavuin Luganoon kahdelta yöllä ja soitin turvamiehen aukaisemaan oven USIhomeen eli kotopesääni seuraavaksi viideksi kuukaudeksi. Marssin uuteen huoneeseeni kuin vapaaherra ja säikäytin huonetoverini puolikuoliaaksi. Seuraavana päivänä jäin asuttamaan huonetta yksin ja odottelemaan uutta huonekaveria, koska säikäyttämäni palasi kotimaahansa. Ensimmäisen viikonlopun aikana tutustuimme muiden uusien erasmuslaisten kanssa Luganoon ja USIhomeen syksyn erasmuslaisten opastuksella ennen kuin he suuntasivat elämissään eteenpäin. Luganossa oleilu tuntui heti siltä kuin olisi suojassa Jumalan kämmenellä, koska vuoret dominoivat horisonttia joka puolelta. Ei ollut eikä ole ikävä minnekään.